Aloitin päivän siivoamalla eläinten häkit. Siinä visussa tuli jyrsijöiltä vähän opetusta. Ensin puri hiiri ja sitten puri hamsteri. Tetanusrokotukseen huomena. Huomasin, että sielä on monta eläintä jotka haluaisin itse viedä kotiin. Rupesin jo nimeämäänkin niitä… Ei varmaan pitäisi. Mutta meillä on pupuja joita nyt tituleeraan nimillä Piki, Mini, Milana ja Prinsessa. Myös lakaisin lattialta omat sotkuni tässä vaiheessa.
Häkkien puhdistuksen jälkeen pussitin jyrijäinapetta myyntipusseihin sellaisesta isommasta säkistä. Jossa sivussa myös hinnoittelin ne pussit jotka tein. Sitten vaihdoin jyrsijöiden vedet.
Tämän jälkeen suoritin pienimuotoisen inventaarin, eli laskin kaikki pinssit ja avaimenperät ja pakkasin ne pahvilaatikkoon siirrettäväksi toiseen myymälään.
Kävin toisen työntekijän kanssa viemässä roskapussit roskikseen. Nyt tiedän missä se on ja saan/joudun varmaan jatkossa huolehtimaan roskaduunista yksinäni. Kannoin ylimääräiset laatikot myymälän tiloista alakerran varastoon.
Loppupäivän pussitin lisää ruokaa myytäväksi. Ja sitten lähdin kotiin. Aivan järjettömän väsynyt, kun ei ole pitkään aikaan ollut töissä niin tuo kuusikin tuntia tuntui jo ihan älyttömän raskaalta. Varsinkin kun joutuu olemaan kokoajan seisaallaan. Ei jaksa yhtään mitään kun ehtii takaisin kotiin asti. On vain kuollut.
Eläimet, ruoka, siisteys, tapaturma
Joo oon joutunut oleen jalkojen päällä kokoajan kun olin lähihoitajana 🙂 Sinänsä onneks tuttua, mutta siitä on jo pari vuotta kun viimeks olin töissä…
Seisomatyössä tärkeintä on hyvät kengät, eli kohtuuhintaisilla sandaaleilla pärjää paremmin kuin ulkokengillä tai ilman. Viilentävä geeli apteekista voi olla ensimmäisellä viikolla voitto 🙂
Siihen raskauteen tottuu ajallaan, kunto seisomiseen ja ravaamiseen kasvaa, eli älä luovuta!